Kategoriat
Omia höpinöitä

Venäläiset kylvivät jatkosodassa kauhua partisaani-iskuilla – ”Kaikki toistuu tarkalleen Ukrainan sodassa”

Tietokirjailija Veikko Erkkilän mukaan joka yö jossakin päin Suomea nähdään edelleen painajaisia partisaanien tulosta.

KATJA MABROUK

Turun Sanomat02.05. 18:301 kommentti

Tietokirjailija Veikko Erkkilä on löytänyt paljon tuttua uutisista, joissa venäläisten sotilaiden kerrotaan surmanneen siviilejä Ukrainassa.

Hän on tutkinut 40 vuoden ajan jatkosodassa Suomen itärajalla tehtyjä partisaani-iskuja.

154 suomalaista sai vuosina 1941–1944 surmansa, kun neuvostopartisaanit tekivät 30 iskua kyliin sekä yksittäisiä siviilihenkilöitä vastaan maanteillä ja heinäniityillä Kuhmon, Suomussalmen, Kuusamon, Lieksan, Liperin, Sallan, Savukosken, Sodankylän, Inarin ja Petsamon kuntien alueilla.

– Kaikki toistuu tarkalleen Ukrainan sodassa. On uskomatonta, että ne toistuvat niin samalla lailla. Mistä se viha tulee, että aletaan ampua ihmisiä, kysyy Erkkilä, joka on partisaanitutkimusten johtava asiantuntija.

Jatkosodassa partisaanijoukkojen tehtävänä oli hänen mukaansa kylvää kauhua ja hätää suomalaisten taistelutahdon heikentämiseksi.

Partisaaniosaston komentaja sai valita, hyökkäisikö osasto siviili- vai sotilaskohteeseen. Yleensä valinta kohdistui siviileihin ja maanteiltä etäällä oleviin kyliin, koska ne olivat turvallisia ja helppoja kohteita.

Partisaanit tarkkailivat kyliä huolella etukäteen haluten varmistaa, ettei ihmisiä pääse hyökkäykseltä pakoon.

– Aina pyrittiin tappamaan kaikki, jotka tavoitettiin. Esimerkiksi Kuhmon Hirvivaaralla oli kolme taloa, joista yksi oli etäämpänä – sieltä asukkaat pääsivät pakoon. Kuusi ihmistä pelastui ja kahdeksan kuoli, Erkkilä kertoo.

Suunnitelmallisuus näkyi siviiliuhreille tehdyissä raakuuksissa.

Erkkilä nostaa esimerkiksi Savukosken Seitajärven, jossa kylän tytöt ja naiset kuljetettiin kuuden kilometrin päähän korpeen. Siellä heitä kidutettiin ja heille tehtiin seksuaalista väkivaltaa tunteja ennen teloittamista.

”Joka yö jossakin päin Suomea nähdään edelleen painajaisunia partisaanien tulosta.”

Vain yksi tyttö pelastui, vaikka hänet lävistettiin.

Suomussalmen Viiangissa ihmisiä ja eläimiä puolestaan silvottiin todennäköisesti elävinä.

– Viianki oli järkyttävä tapahtuma, aivan uskomaton. Siellä poltettiin talot ja yritettiin polttaa ruumiit, kun ilmeisesti haluttiin peittää se silpominen. Lehmiltä katkaistiin jänteet ja ne jätettiin elämään.

Iskuista pelastui Erkkilän mukaan vaihtelevasti ihmisiä, joistakin muutamia ja osassa suurin osa kyläläisistä.

Oma lukunsa kokonaisuudessa olivat venäläisten vangeiksi ottamat kyläläiset.

Heidän kohtalonsa saattoi jäädä vuosikymmeniksi auki, osan kohdalla se ei selviä koskaan. Iskujen jäljiltä on edelleen kadoksissa kuusi ihmistä.

Juuri omaisten hätä kadonneista sukulaisista sai Erkkilän tutkimaan partisaani-iskuja, kun hän vieraili niiden kohteeksi joutuneissa kylissä 1980-luvulla.

– Huomasin, että heillä on äärettömän voimakas tarve pitää yllä tietoa, että näitä tapahtumia ei unohdeta. Hyvin tuskallisesti he myös odottivat kadonneita ihmisiä kylistä, joista partisaanit olivat heitä vanginneet. Hyvin toivoton tilanne oli, että mikään etsintäpyyntö ei koskaan tuottanut mitään tulosta, sanoo Erkkilä, jonka mukaan etsintäpyyntöjä itänaapuriin hoiti ensin valtio ja sitten Suomen Punainen Risti.

– Asiat koskettivat sillä tavalla, että halusin lähteä Venäjälle vuonna 1993 ja selvittää, että eikö ole mitään mahdollisuutta selvittää tätä kenenkään kohdalla. Meni viisi vuotta ja tuli Vaiettu sota -kirja. Kahdeksan ihmisen kohtalon sain selville Venäjällä. Kaikki murhattiin jo ennen kuin he pääsivät Venäjälle.

Veikko Erkkilä tapasi 1990-luvulla Venäjällä 19 entistä partisaania, jotka olivat tehneet tuhoiskuja Suomeen. He eivät osanneet selittää syitä raakuuksille – toiminta vain kuului sotaan.

Partisaaniosastojen komentajista olivat elossa Georgi Kalashnikov ja Aleksandr Smirnov, joista jälkimmäiseltä tietokirjailija tiedusteli muun muassa sitä, miksi lapsetkin piti tappaa.

– Hän sanoi, että he eivät ruvenneet passia kysymään keneltäkään. Kaikki vain tapettiin.

Erkkilä pitää luonnottomana sitä, että partisaani-iskuja voitiin tutkia virallisesti vasta 2000-luvulla.

Keskusrikospoliisi aloitti vuosituhannen taitteessa tutkinnan, joka jäi kesken vuonna 2003, kun Venäjä ei halunnut tehdä yhteistyötä eikä antaa KRP:n haluamaa aineistoa.

Erkkilän mukaan tutkinta on KRP:n laajin koskiessaan 154 murhaepäilyä, mutta nyt se on ollut pitkään odotusvaiheessa.

Aiemmin sotarikoksiin taas ei voitu puuttua, koska ulkopolitiikka oli tärkeämpää eikä menneitä haluttu kaivella.

– Kun pidettiin muistojuhlia, yhteiskunnalliset vaikuttajat eivät osallistuneet niihin – ei edes Puolustusvoimista tai kirkosta. Tämä oli aihe, joka rikkoi ulkopolitiikan rauhaa, Erkkilä toteaa.

– Suomessa on ollut Venäjä-mielinen väestö kaiken aikaa, mikä on vaikeuttanut asioita koko itsenäisyyden ajan. Nyt kun tuli Ukrainan sota, nyt ollaan hyvin yhtenäisenä ja suhtaudutaan aivan eri tavalla.

Erkkilä uskoo, ettei KRP:n tutkintaa iskuista saada koskaan päätökseen.

Venäjä oli jo 2000-luvun alussa ehdoton kieltäytyessään yhteistyöstä, ja ajan kuluminen on vain vaikeuttanut sen mahdollisuutta.

– On kuitenkin hyvä, että KRP ei ole keskeyttänyt, vaan tutkinta yhä odottaa aineistoa Venäjältä, hän sanoo ja arvelee, että myös Ukrainan sotarikosepäilyjen tutkinnat tulevat olemaan vaikeita Venäjän yhteistyöhaluttomuuden takia.

Tietokirjailijan mukaan se, ettei yhteiskunta noteerannut partisaani-iskuja, on hidastanut iskuista pelastuneiden, nyt jo korkeassa iässä olevien ihmisten, toipumista.

Heihin on jäänyt pelko, joka on jälleen voimistunut Ukrainan sodan alettua.

– Joka yö jossakin päin Suomea nähdään edelleen painajaisunia partisaanien tulosta, sanoo Erkkilä, jolle iskuista selvinneistä on tullut vuosien varrella läheisiä.

Heidän elämäänsä ja iskujen poliisitutkintaa Erkkilä raottaa uusimmassa kirjassaan Kello 04 Moskovan aikaan, joka on muun muassa tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon saaneen kirjailijan kolmas teos partisaani-iskuista.

Teoksen nimi viittaa iskujen tapahtuma-aikaan.

– Näillä ihmisillä on erityinen elämänvoima ja halu pitää elämästä kiinni samaan tapaan kuin keskitysleireiltä selvinneillä.

Partisaani-iskut

Siviileihin kohdistuneet partisaani-iskut elävät voimakkaina jatkosodan muistoina.

Neuvostopartisaanit tekivät jatkosodan aikana vuosina 1941–1944 yhteensä 30 iskua kyliin sekä yksittäisiä siviilihenkilöitä vastaan maanteillä tai heinäniityillä Kuhmon, Kuusamon, Lieksan, Liperin, Sallan, Savukosken, Sodankylän, Suomussalmen, Inarin ja Petsamon kuntien alueella.

Iskuissa sai surmansa 154 suomalaista.