KolumniRoman Schatz

MT 4.4.2020

Kolumni 07:00

Jos luonnolta on opittu jotain, niin se, että se reagoi eri tavalla kuin suunnittelimme.

Aina muutaman vuoden välein suomen kieleen vakiintuu hieno uusi sana, jota tarvitaan kuvastamaan suurta trendiä. Siis megatrendiä.

Jossain vaiheessa ryhdyttiin virtaviivaistamaan asioita ja prosesseja, sitten keksittiin jalkauttaa muutakin kuin vain ratsuväkeä. Viime vuosina on alettu määritellä tarkoin, missä mukavuusalueen rajat kulkevat.

Mieleen tulee vanha kunnon hevonpaskabingo, jota pelattiin ahkerasti 1990-luvulla, kun meistä koulutettiin seminaareissa ja symposiumeissa kansainvälisiä osaajia ja digiloikan kenguruja. Se oli oikein voimaannuttava peli se, ja siinä sivussa meistä tuli maailman onnellisimpia.

Tuorein tulokas uudissanojen listalla on ennallistaa. Kuten muut trendikkäät neologismit, sekin kuulostaa positiiviselta, rakentavalta ja kaikin puolin hyvältä. Ai miksi? No siksi, koska ennen kaikki oli paremmin. Senhän tietävät kaikki, jotka ovat niin vanhoja, että muistot kirkastavat menneen.

Euroopan unioni aikoo tehdä luonnon ennallistamisesta pakollista. Vuoteen 2050 mennessä lähes kolmasosa Suomen pinta-alasta pitäisi olla luonnontilaista luontoa.

Tosin turistin näkökulmasta kasvillisuuden miltei kokonaan peittämä Suomi näyttää jo nyt siltä, että se on aika lähellä luonnollista tilaansa. Mutta mehän täällä tiedämme, että näin ei suinkaan ole, vaan että Suomenkin luonto on kriittisessä tilassa ja kipeästi viisaan ihmisen, homo sapiensin korjaavan käden tarpeessa.

Haluamme ennallistaa luonnon, jotta voisimme sen rinnalla jatkaa järjetöntä tapaamme elää. Itsellemme suunnittelemme tulevaisuuden yhteiskuntaa, mutta ympäristömme haluamme palauttaa menneisyyteen. Kaupungit kasvavat, liikenne nopeutuu, kauppaa käydään yhä enemmän ja yhä enemmällä tavaralla, elävien ihmisten määrä on yhden elämän aikana kaksinkertaistunut. Ja tämän kehityksen tuomat ongelmat ratkaistaan siten, että luonto lähetetään aikakoneella takaisin entisyyteen?

Ennallistamisen idean takana siintää yksi ihmiskunnan vanhimmista synneistä, niin kutsuttu hybris eli liioiteltu itsevarmuus ja itseluottamus, joka lopulta yleensä johtaa ansaittuun rangaistukseen.

Luonto ei ole mikään nostalginen antiikkihuonekalu tai museoauto tai ränsistynyt puisto, jota voi entisöidä alkuperäisen näköiseksi ja myydä sitten korkeampaan hintaan eteenpäin. Jos luonnolta on opittu jotain, niin se, että se yleensä reagoi eri tavalla kuin me suunnittelimme.

Ja miltä alkuperäinen, luonnontilassa paistatteleva luonto ylipäätään näyttäisi? Mihin aikakauteen se pitäisi palauttaa?

Itse pidän dinosauruksista, joten mielestäni pitäisi mennä ainakin 70 miljoonaa vuotta taaksepäin. Tai edes miljoona vuotta, koska silloin kaikki ihmiset elivät vielä Afrikassa eivätkä aiheuttaneet katastrofeja muualla.

Ennallistaminen on hyvin haasteellista: jos haluttaisiin esimerkiksi ennallistaa Suomi jääkauden aikakaudelle, pitäisi jostain hankkia pari kilometriä paksu jääpeite. Tosin sitten meillä ei olisi enää yhtään saimaannorppaa eikä sen puoleen Saimaatakaan.

Sen sijaan, että yritämme ennallistaa luonnon, meidän pitäisi jättää se rauhaan ja alkaa ennallistamaan omaa yhteiskuntaamme. Eikä tarvitsisi mennä tuhansia vuosia taaksepäin; ilmaston lämpenemisen kannalta olisi varmaan riittävää, jos maailma ennallistettaisiin esiteolliselle tasolle, vaikkapa 1800-luvun alkuun. Suurin osa tavaroista ja palveluista, joita ihmiskunta on sen jälkeen keksinyt, ovat turhia ja käyttäjälleen epäterveellisiä, tuhoavat luontoa ja ajavat planeetalla asuvat muut eliöt ahdinkoon ja sukupuuttoon.

Pois sähköt, pois autot ja lentokoneet, pois internet ja puhelimet, pois antibiootit ja insuliinit, niin eiköhän se luonto kohta kiitä.

Toki sellaistakin radikaalia ennallistamista tapahtuu välillä ja ihan ihmisen kädestä. Tällä hetkellä Euroopassa, missä jotkut hullut yrittävät pommittaa kokonaisen sivilisaation takaisin kivikauteen.

EU-komissio onkin päättänyt lykätä ennallistamis­pakettiaan, koska sen on keskityttävä nyt toimenpiteisiin, joilla lievennetään Ukrainan sodan kielteisiä vaikutuksia.

Kirjoittaja on maahanmuuttajaveteraani ja media-alan sekatyömies.