Kategoriat
Omia höpinöitä

ARFID

ILMIÖT

Lainattu IltaSanomat Me Naiset

Vaikea pala purtavaksi

ARFID on aiemmin vain lasten oireiluna pidetty syömishäiriö, jossa syöminen on hyvin rajoittunutta ja valikoivaa. Hoitoa on vaikeaa saada, sillä ARFID ei kuulu Suomessa vielä diagnosoitavien syömishäiriöiden piiriin.

Wanda Bednarski on sairastanut ARFID-tyylistä syömishäiriötä lapsesta saakka. Silti hän kuuli diagnoosista ensi kertaa vasta 20-vuotiaana.

Wanda Bednarski on sairastanut ARFID-tyylistä syömishäiriötä lapsesta saakka. Silti hän kuuli diagnoosista ensi kertaa vasta 20-vuotiaana.Wilma Ruohisto15.2. 19:00

Lasagnea, bolognesea, pizzaa. Siinä ruoat, joita Wanda Bednarski, 20, pystyy tällä hetkellä syömään ilman ahdistusta. Kaikki alas menevät ruoka-aineet voi laskea kahden käden sormilla.

Ruoka-aineiden ohella Wandalle on olennaista, kuinka ruoka valmistetaan. Tomaatin tulee olla paseerattua, ei murskaa. Ja jos bologneseen eksyy palakin sipulia, Wanda ei pysty syömään sitä. Hampurilaisravintolassa hän tilaa aina hampurilaisen pelkällä pihvillä.

– Kassakin saattaa ihmetellä, että pelkällä pihvilläkö? Kaverit puolestaan kommentoivat, että enkö ole vieläkään saanut laajennettua ruokavaliotani.

ARFID on lyhenne sanoista avoidant-restrictive food intake disorder. Sen suora suomennos tarkoittaa välttelevää ja rajoittavaa syömistä. Arviolta 0.3-5.5 prosenttia lapsista kärsii ARFID-syömishäiriöstä. Sitä sairastavien aikuisten määrästä on vaikeaa tehdä arviota, sillä aihetta on tutkittu todella vähän. ARFID-syömishäiriltä on pidetty pitkään lähinnä lasten sairautena.

Wandan syöminen oli hankalaa ja yksipuolista jo lapsena, mutta oireet kuitattiin lapsuuden nirsoiluna. Teini-ikään mennessä rajoittunut ruokavalio kiristi välejä myös perheessä. Wanda teki usein omat ruokansa.

Nuorisopsykiatri pohti tuolloin epätyypillisen syömishäiriön mahdollisuutta, mutta asia jäi ajatukseksi. Vasta alle vuosi sitten Wanda pääsi juttelemaan tilanteestaan perheneuvonnan sosiaalityöntekijän kanssa. Sosiaalityöntekijä pohti ääneen, voisiko kyse olla ARFID-syömishäiriöstä

– Olin jo aiemmin googlaillut oireitani ja törmännyt ARFID-diagnoosiin. Tuntui kivalta, että joku näki kerrankin oman tilanteen samanlaisena kuin mitä itse. Kun on kuullut niin usein, ettei tämä ole normaalia, muttei kukaan ole osannut kertoa, miksi.

”Taasko sinä syöt tuota sontaa?”

ARFID-oireista kärsivä saattaa pelätä ruokaa tai sen syömisestä seuraavia epämiellyttäviä seurauksia. Siitä puhutaan myös valikoivana syömisenä. ARFID-syömishäiriötä sairastavan syöminen on hyvin rajoittunutta ja vähäistä. Muista syömishäiriöistä poiketen siihen ei kuitenkaan liity lihomisen pelkoa tai kehonkuvan häiriöitä.

Wanda huomasi ihmisten suhtautumisen syömishäiriöönsä muuttuvan, kun hän ei ollut enää alipainoinen. Kuvassa Wanda 19-vuotiaana.

Wanda huomasi ihmisten suhtautumisen syömishäiriöönsä muuttuvan, kun hän ei ollut enää alipainoinen. Kuvassa Wanda 19-vuotiaana.

ARFID voi oireilla hyvin monella tavalla. Tyypillistä sille on kuitenkin syömiseen liittyvä ahdistus ja joustamattomuus. Ruuan väärä koostumus, väri tai väärän värinen lautanenkin saattaa tehdä syömisestä mahdotonta.

– Yhdessä vaiheessa pystyin syömään muiden makkaroiden sijasta vain hiillosmakkaraa sen tekstuurin ja maun takia. Yhtenä päivänä sitä syödessäni isäni puuskahti, että ”taasko sinä syöt tuota sontaa”, Wanda kertoo.

– Siitä tuli sellainen olo, että okei, en syö sitten tätäkään. Ihmiset eivät ymmärrä, että ahdistus vääränlaisen ruuan syömisestä on niin suuri, että mieluummin olen sitten syömättä.””Olen koko ajan halunnut päästä oireista eroon. En vain tiedä, miten.”

ARFID lisättiin amerikkalaiseen mielenterveysoireiden DSM-tautiluokitukseen vuonna 2013. Kansainväliseen ICD-11 tautiluokitukseen se otettiin mukaan vuonna 2018. Suomessa käytetään vielä tautiluokitusta ICD-10, josta ARFID puuttuu. ARFID-oireista kärsivä ei siis Suomessa voi vielä saada tarkkaa diagnoosia.

Siksi Wandankin epätyypillinen syömishäiriö jäi hoitamatta.

Apua oireisiin vasta masennusdiagnoosin myötä

Wanda sai oireisiinsa ensi kerran ammattiapua vasta vuosi sitten, keväällä 2021. Tuolloinkaan hoitopolku ei auennut syömiseen liittyvien haasteiden vuoksi, vaan masennuksen. Wandan masennusta hoidettiin psykiatrisella osastolla kaksi kuukautta. Siellä ollessaan hän kysyi, voisiko tavata ravitsemusterapeuttia.

– Olen koko ajan halunnut päästä oireista eroon. En vain tiedä, miten.

Muutaman tapaamisen aikana Wanda sai ravitsemusterapeutilta apua uusiin ruokiin ja ruoka-aineisiin tottumiseen. Hän sai rauhassa haistella ja maistella ruokaa. Jos sen syöminen oli mahdotonta, seuraavana päivänä voisi yrittää uudelleen.

Pelkoja ei tarvinnut kohdata pakon ja painostuksen alaisena. Se oli uutta.

Wanda kuitenkin ihmettelee, millaisia seurauksia avunpyynnöllä oli hänen muuhun hoitoonsa psykiatrisella osastolla.

– Kun kerroin haluavani apua syömiseni kanssa, hoitajat alkoivat tarkkailemaan ja arvostelemaan syömistäni entistä tarkemmin. Se lisäsi ahdistusta.”Ajatellaan, että kun ei näytä laihalta, ei voi sairastaa syömishäiriötä.

Wandan paino oli aiemmin normaalipainon alarajalla, mutta masennusjakson aikana se nousi parikymmentä kiloa. Samalla hän huomasi ihmisten suhtautumisen syömiseensä muuttuvan. Oireilua ei pidetty enää niin vakavana, vaikka mikään muu kuin Wandan ulkonäkö ei ollut muuttunut.

– Ajatellaan, että kun ei näytä laihalta, ei voi sairastaa syömishäiriötä. Kehonkuvani ei ole myöskään vääristynyt. Syömiseen liittyy vain pelkoja ja rajoitteita, joita on itsekin vaikea selittää, Wanda sanoo.

Harva syömishäiriötä sairastava kärsii vääristyneestä kehonkuvasta. Kuten muissa syömishäiriöissä, myös ARFID-syömishäiriössä diagnoosin olennaisiin kriteereihin kuuluu painonlasku, ikää vastaavalta painokäyrältä putoaminen tai kasvun hidastuminen.

Suppea ruokavalio huolestuttaa

Wandan ruokavalio on edelleen hyvin suppea. Vihanneksista alas menevät hyvänä päivänä porkkana ja peruna, hedelmistä banaani, omena ja päärynä. Monet vitamiinit ja hivenaineet jäävät saamatta. Se huolestuttaa.

– Energiatasoni heittelevät paljon sen mukaan, mitä olen pystynyt syömään. Olen jatkuvasti tosi väsynyt ja uupunut, ja siksi haluaisin apua.

ARFID-oireiluun liittyy paljon häpeää, Wanda sanoo. Oireet ovat niin kokonaisvaltaisia, että ne rajoittavat elämää sen kaikilla osa-alueilla. Nykyään Wanda asuu omillaan, jolloin konflikteja ei tule arjessa niin usein. Samalla omasta ravitsemuksesta joutuu ottamaan enemmän vastuuta.

Wandan mielestä paras tuki ARFID-syömishäiriötä sairastavalle on olla tukena ja kiinnittämättä huomiota toisen syömiseen. Huomio tekee tilanteesta usein vain vaikeamman.

– Kaikki kommentoiminen ja vahtaaminen tekee syömisestä niin hankalaa, että mieluummin jätän syömättä. Jos ei ole mitään kannustavaa sanottavaa, usein kannattaa vain olla hiljaa.

Muita lähteitä: Syömishäiriöliitto, Duodecim Terveyskirjasto

LUE LISÄÄ KIRJOITTAJALTA

Wilma Ruohisto