Ulla Appelsinin kommentti: Yksi sana kertoo oleellisen VTV:n kohusta

VTV:n kohupaljastusten tulisi herättää muutkin virastot kysymään keskeisiä kysymyksiä, kirjoittaa Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin.

KUVA: ANTTI AIMO-KOIVISTO / LEHTIKUVA6:35

VTV:n pääjohtajan Tytti Yli-Viikarin matkustus- ja kauneudenhoitokulut ovat nostattaneet laajaa tyrmistystä viime viikkoina. Mutta kaikkein isoin kysymys pulpahti pintaan vasta pääsiäisenä. Mihin virasto ylipäänsä käyttää aikaansa – ja siis veronmaksajien rahoja?

Ilta-Sanomien toimittaja Olli Waris selvitti, että viraston tarkastus- ja valvontatoiminta on suorastaan surkastunut. Luvut ovat lahjomattomia: kun tilintarkastuksiin käytettiin vuonna 2016 eli Yli-Viikarin pääjohtajakauden alussa 6135 henkilötyöpäivää, niin viime vuonna tilintarkastuksiin käytettiin enää 4182 henkilötyöpäivää. https://embed.is.fi/ext/embed/?file=2000007901889-6DB332CC

Rajuinta pudotus on ollut tuloksellisuustarkastuksessa, jossa tarkastetaan valtion taloudenhoidon tarkoituksenmukaisuutta. Yli-Viikarin kaudella tuloksellisuustarkastukseen käytettyjen henkilötyöpäivien määrä on tullut alas 48 prosenttia. Luvut hämmentävät: varsinaiseen tarkastus- ja valvontatoimintaan kohdistui viime vuonna VTV:ssä 40,4 henkilötyövuotta. Tukitoimintaan, kuten koulutukseen ja viestintään, kului 42,4 henkilötyövuotta. Siis enemmän henkilötyövuosia tukitoimintaan kuin varsinaiseen ydintoimintaan.

Mihin sitä aikaa on sitten mennyt? VTV:n luottamusmiehen mukaan resursseja ovat syöneet mm. kansainväliset tehtävät, ympäristöasiat, kestävä kehitys sekä työryhmätyöskentely. Hyviä asioitahan nuo toki ovat. Mutta: VTV:n ydintehtäviin ne eivät kuulu. Se ydintehtävä on kirkas. VTV itse määrittelee tehtävän sivuillaan erittäin selkeästi näin:” Valtiontalouden tarkastusvirasto, VTV, tarkastaa valtion taloudenhoidon laillisuutta ja valtion talousarvion noudattamista. Tarkastuksellaan VTV varmistaa, että valtion varoja käytetään eduskunnan tahdon mukaisesti, lakeja noudattaen ja järkevästi.”

VTV:n työ on siis yksiselitteisesti vahtia, että meidän kaikkien yhteisiä rahoja käytetään ”järkevästi”. Siinä se on tiivistettynä. Yhteen sanaan.

Miksi ote on tässä lipsunut? STT:n tavoittama VTV:n johtaja Mikko Koiranen antoi pääsiäisenä yhden selityksen asialle:”Osa tarkastajista tällä hetkellä osallistuu sisäisiin kehittämisprojekteihin.” Mitä nuo sisäiset kehittämisprosessit sitten ovatkaan – osa epäilemättä on tarpeellisiakin – niin täysin selvää pitäisi olla tämä: jos tukitoimintojen osuus on suurempi kuin ydintoiminnan, on se vähintään vakavan heräämisen paikka.

Hiukan huolestuttavalta kuulosti myös se, että VTV ei enää varsinaisesti edes tarkasta laskuja. Koiranen antoi ymmärtää, että se on vanhanaikaista puuhaa:”80-luvulla tämä oli vielä keskeinen asia. Nykyään pyrimme saamaan hallinnon kehittämään toimintaansa. Yhdessä tarkastettavien kanssa pystytään saamaan parempaa valtion taloudenhoitoa ja vaikuttavuutta varojen käytölle. Sitä ei todellakaan saada sillä, että käytetään aikaa esimerkiksi matkalaskujen tarkastamiseen.”

Onko VTV siis nykyisin vain jonkinlainen konsultti? Tästä kiinnostaisi kuulla lisää.

Totta kai muutoksia on vuosien myötä syytä tehdä, ei pelkkään menneeseen voi jämähtää. Mutta muutosten tulisi sitten olla toimivia ja perusteltuja – ja tässä asiassa VTV:n itse tulisi tietenkin toimia esimerkillisesti. Millaiseen toimintamalliin mahtaa esimerkiksi muita ohjata VTV:n johdon matkustelu – varsinkin jos muiden laskuja ei enää edes nähdä tarpeelliseksi tarkastaa? Voinee perustellusti kysyä sitäkin, että tällaistako toimintaa Suomen kannattaa sitten käydä ympäri maailmaa esittelemässä mallisuorituksena.

VTV:n johtajan omalta osalta selvitys on välttämätön, mutta toivottavasti katseet eivät ole vain yhdessä Tytti Yli-Viikarissa. Johtajia tulee ja johtajia menee. Oleellista on iso kuva. Pääsiäisen paljastusten tulisi ravistella virastoja – ja toki myös yksityisiä yrityksiä – laajemminkin. Erityisen tärkeää tämä on niissä laitoksissa, joita pyöritetään verovaroilla – varsinkin kun Suomi kovaa vauhtia velkaantuu koko ajan lisää.

Parasta koko kohussa olisi, jos se saisi eri virastot vakavasti kysymään oleellisia kysymyksiä. Nimittäin näitä:

Onko ydintehtävämme kärsinyt tukitehtävien takia?

Tehdäänkö meillä kaikkea muodikasta sen kustannuksella, mikä on oleellista?

Tuotetaanko tarpeettomia raportteja, joita kukaan ei edes jaksa lukea?

Kulutetaanko aikaa työryhmissä, joiden lopputuloksella ei ole ydintoiminnan kannalta väliä?

Onko fokus oikeissa asioissa?

Ollaanko meillä varmasti – järkeviä?